Oon ajanut autoa 12-vuotiaasta asti. Isäni opetti ja siihen aikaan aina hiljaisemmilla teillä pääsin rattiin. Lisänä sain tuntien luentoja akuista, männistä ja katalysaattoreista konepelti levällään olevan auton edessä. (hohhoijaa) Joten kun menin autokouluun 19-vuotiaana ja opettaja alkoi luetella polkimia, sanoin, että ”juu, josko vaan lähdettäis liikkeelle…?” Jo entisessä elämässä minä olin se, joka autot koeajoi ja päätti kaupat. Nykyisinkin haluun olla vaihtamassa renkaita (onnistuu myös itse) ja tarkastan auton nesteet, vaihdan lamput ja tietty pesen autoni. Minä itte!
En ole aina se hillityin kuljettaja. Nuorena tuli suollettua tekstiä antaumuksella ratin takana ja Helsingissä asuessa toitottelin torvea kiivaasti aina, jos jokin mätti liikenteessä. Ja mättihän se.
Heräsin kielenkäyttööni, kun ajoin huoltoasemalle, odotin edessä olevan auton lähtemistä ja takapenkiltä 2vee esikoinen kysäisi: ”Onko siellä äiti taas sellainen paskapää?” Joten nykyisin, vaikka esikoinen on jo 24 ja nuorinkin 10, karjun yleensä vain ”MENEEEEEE!”
Asiat, jotka ärsyttää liikenteessä, niitähän piisaa. Olen avautunut tästä joskus facebookissa, mutta kerään ne jutut vielä tänne.
Traktorit. Mitä ne tekee mun työmatkalla? Asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Ei ole kaupunkilaista körötellä kolme kertaa viikossa traktorin perässä. Eikä ne voi kaikki aurata lunta, koska tietääkseni täällä on välillä kesäkin!
Jumittajat. Niillä on alla mahdollisimman pieni auto, mieluusti Nissan Micra. Sillä pääsee kiihdyttämään noin kolmeenkymppiin ja sitten alkaa huimata. Tai on vaarassa pudota tieltä. Jumittaja tuskin ajaa töihin, mutta varmuuden vuoksi on siellä aamuruuhkassa ettei ole yksinäinen olo. Risteykseen jumittaja jarruttaa, koska ikinä ei tiedä. Voihan sieltä joku ajaa kolmion takaa eteen. (Ja taatusti ajaakin, jos ymmärtää, että niin ehtii jumittajan edelle.) Jumittaja ei tajua, että liike-nne tarkoittaa, ettei nysvätä paikoillaan.
Pikkuautot yleensä. Mikään ei ole niin vaikea parkkeerata kuin pieni auto. Pikkuautoilija alkaa kihnuttaa autollaan edestakaisin ja viidennentoista jyystön jälkeen saa autonsa ajettua vinoon ruutuun, johon mahtuisi oikeastaan kaksi pikkuautoa vierekkäin, jos ne olisivat suorassa. Tai sitten ajaa jättimäisen parkkipaikan taaimmaiseen nurkkaan, koska siellä pystyy ajamaan auton ruudusta läpi vastapäiseen, ettei vaan joudu peruuttamaan.
Kaahaajat. Minä kaahaan joskus jollain pikkuteillä ja salaisesti iloitsen siitä. Tai no en niin salaisestikaan jos ajattelee, että nauraa rätkätän ääneen. Mutta ne, jotka aina kaahaa, ottavat sen päättyvän kaistan, että voivat kiilaten tunkea nokkansa kahta autoa edemmäs. Ne ei paljoa rampeilta tulevia väistele ja mökkimatkoilla ajavat peräsuoli pitkällään otsasuoni pullottaen, kun sitten on perillä kaksi sekuntia aiemmin. Ei tarvi kysellä pysähtyykö ne päästämään ihmisiä suojatielle. Ei pysähdy.
Vihdintie. Ei kai siitä tarvitse sen enempää jaaritella. Se, joka on joskus ajanut Vihdintietä, tietänee mitä tarkoitan. Vihdintiessä yhdistyy junnaaminen ja ruuhka vaikkei olisi ruuhkaa tahi junnaajia.
Hattupäiset kuskit. Ne pääsääntöisesti lukeutuu jumittajiin, mutta on niissä holtittomiakin. Holtiton ei tiedä itsekään mihin suuntaan ajaa. Holtittoman takana ajaa ihan mieluusti, koska ohittaminen voi olla vaarallista. Holtittoman ja jumittajan yhdistelmä on se, joka ajaa alle rajoitusten niin kauan, että alkaa ohituskaista. Siinä hetkessä sellaisen kuskin olemuksen valtaa ajohurmio ja vauhti kiihtyy samaan tahtiin ohittajan kanssa.
Ja vielä autorasismia. En tykkää Audeista, Bemareista, Hummereista, kuorma-autoista tai muistakaan lava-autoista, Fordeista, mistään pikkuautoista -paitsi jos on Ford Ka mihin on tehty leppäkerttumaalaus. En tosin halua ajaa sillä, mutta onhan se aika liikkis, eikö?
Noin yleisesti ottaen antakaa mun ajella ihan yksin ja pysykää pois edestä, niin asiat sujuu. Etenkään aamuäreän eteen ei kannata tulla hieromaan. Jostain syystä kun mies aamulla lähtiessäni suukottaa, hän usein sanoo: ”Hauskaa työpäivää rakas, äläkä provosoidu liikenteessä.” Vastaan: ” Minäkö? En koskaan!”
Ja viimeisenä; liikenneympyrään ajettaessa ei tarvitse näyttää vilkkua. Joten älkää.
PS. Anteeksi kaikki mun ystävät autosta riippumatta. Tietenkään en tarkoittanut ketään teistä. En tietenkään.
PPS. Otsikosta huolimatta en ole ikinä saanut ylinopeussakkoja.